Nusa Lembongan

Sain Balille vieraakseni viideksi päiväksi Singaporesta Jasminen. Lähdimme hänen, Yasminin ja Lauran kanssa viikonloppureissulle Nusa Lembonganille.  Heräsimme lauantai-aamuna viideltä odottamaan kyytiämme, jonka piti saapua kuudelta. Kun ketään ei näkynyt, yritimme soittaa firmaan josta kukaan ei vastannut. Olimme täysin varmoja ettemme pääse lähtemään ollenkaan, mutta onneksi kuski saapui vihdoin klo 07.45 melkein kaksi tuntia myöhässä. Puoli tuntia ensin Sanuriin, josta veneellä reilu puoli tuntia, eli ei mikään mahdottoman pitkä matka. Perillä olimme noin 10 aikoihin. Ensivaikutelma oli hyvä, ihana kirkas vesi, paljon kalastajaveneitä ja vaihtelevan korkuinen maasto. Lähdimme etsimään majoitusta ja kesken matkaa saimme kuulla, että Lembonganilta kotoisin oleva kaverimme oli siellä tällä hetkellä. Hän tulikin kanssamme kiertämään majoituspaikkoja ja löysimme erittäin edullisen homestayn. Otimme samasta paikasta myös skootterit vuokralle kahdeksi päiväksi. Hintaa yhdelle yölle ja kahdelle skootterille tuli 145 000 per henkilö eli hieman alle 10 euroa. Ei ollenkaan paha! Melko pian saapumisen jälkeen lähdettiinkin jo tutkimaan saarta ja saatiinkin ystävämme Made yksityiseksi oppaaksi. Ensin lähdettiin ajamaan keskemmälle saarta ja saavuttiin Maden isän luo. Ei tiedetty että ollaan sinne menossa , mutta oli kiva nähdä hänen perhettään ja heidän kotitalonsa. Istuskelimme siellä hetken ja sen jälkeen ajoimme kaunista rannikkoa pitkin ja saavuimme mangrove metsälle. Siellä Maden tuttu vei meidät veneellä ajelulle metsään. Oli kyllä mahtavan näköistä! Vedestä nousi suuret juuret, joiden päässä oli ihanat kirkkaan vihreät lehdet. Uomat olivat melko kapeita ja niissä mahtui juuri ja juuri kaksi paattia kohtaamaan. En ole samanlaista ennen nähnyt ja oli kyllä yksi kauneimmista paikoista joissa olen käynyt. Veneilyn jälkeen istuimme rannalla olevan ravintolan terassille juomaan limemehut. Tämäkin paikka oli tutun omistama, kaikki tuntevat Lembonganilla toisensa kun saari on niin pieni. Hetken levähtämisen jälkeen matka jatkui maanalaisen kodin kautta devils tear -kalliokkeelle, jossa aallot lyövät kalliota päin ja vesi syöksyy ylös. Maanalainen koti on siis täysin maan alle rakennettu huoneisto, joka on lähinnä kalliota. Ja joku on oikeasti asunut siellä melkein 10 vuotta.. Sieltä Dream beachille jossa syötiin lounas ja päästiin pulahtamaan infinity -altaaseenkin. Muutaman tunnin vietimme meressä ja altaassa, jonka jälkeen lähdimme salaiselle rannalle, jossa ei ollut turistin turistia. Oli kiva päästä näkemään turistivapaata aluettakin. Paikalliset koittavat suojata rannan turisteilta, sillä kilpikonnat munivat sille rannalle. Toivottavasti he pystyvät pitämään sen suojassa, turistit kun tuppaavat löytämään jokaisen näkemisen arvoisen paikan. Istuskelimme rannalla, sekä kävimme uimassa. Pyörimme Yassun ja Maden kanssa hiekassa kuin pienet lapset ja minut haudattiinkin kaulaa myöden hiekan alle. Sateen alkaessa kiipesimme vielä kalliolle ja lähdimme kohti homestayta ja suihkua. Hetken levättyämme lähdimme kaikki yhdessä syömään, sekä istumaan iltaa. Illalla istuimme tyttöjen kesken täysin autiolla rannalla kuunnellen meren kohinaa ja katsoen tähtiä. Ihanan rauhallinen hetki, jolloin mietimme kaikkea kokemaamme.

Aamulla heräsimme aikaisin ja lähdimme kohti Mangroveja. Sieltä suuntasimme veneellä snorkalusreissulle. Meillä oli ns. yksityinen retki, sillä mukana olivat meidän lisäksemme Made, hänen serkkunsa ja ystävänsä joka ajoi venettä. Maisemat olivat hienot ja pysähdyimme kahdessa snorklauspaikassa. Mielestäni reissu oli kivempi kuin Gileillä, sillä näimme paljon enemmän erilaisia kaloja. Snorklauksen jälkeen menimme syömään lähelle satamaa. Ai että teki hyvää saada ruokaa vedessä oleskelun jälkeen. Istuskelimme jonkin aikaa ravintolassa ja sen jälkeen kävimme luovuttamassa skootterimme takaisin.

Itse pidin Lembonganista enemmän, sillä se oli vielä todella koskematon. Saarella oli ihanan paikallinen tunnelma ja luonto oli todella kaunis. Oli kuitenkin toisaalta kiva että siellä oli skoottereita niin ei tarvinnut polkea pyörällä. :D

Always happy

White water river rafting

Viime torstaina lähdettiin kuuden hengen poppoolla kohti koillista ja koskenlaskua. Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme keskelle "viidakkoa" ja jakauduimme ryhmiin. Philip, Maro, Noora ja Laura menivät samaan veneeseen ja Yasminin kanssa menimme kahden aussitytön porukkaan. Vedimme pelastusliivit ja kypärät päälle ja ei muutakuin menoksi! Koskenlasku kesti yhteensä kolme tuntia. Vitsi miten mahtavia maisemia pääsimme näkemään! Olimme Yasminin kanssa ihan haltioissamme ja katselimme silmät suurina edessä avautuvia näkymiä. Reitti oli melko helppo, joten maisemistakin pääsi välillä nauttimaan täysin rinnoin. Ihanan vehreä kasvisto ja joen virtauksen äänet. Vaikka matka oli pääosin melko rauhallinen, oli välillä suurempiakin pomppuja ja sai pelätä pysyykö ollenkaan kyydissä. Ja Yassun ja mun penkkiin piti pumpata kesken matkaa lisää ilmaa. Pitäisi vissiin vähän tarkkailla mitä tulee suuhun laitettua :D
 Keskellä matkaa päästiin myös uimaan virtauksessa. Ei tavinnut kuin kellua pinnalla ja virtaus vei eteenpäin. Onneksi ei liian pitkälle ajauduttu, olisi voinut olla melko vaarallista. Yksi parhaista osuuksista oli kun päästiin neljän metrin pudotuksesta laskemaan veneen kanssa. Hiukan jännitti, mutta loppuenlopuksi pudotus tuntui pienemmältä kuin luultiin. Oli kyllä yksi parhaista reissuista täällä. Lopussa vielä koostevideo raftingista! :)

Uluwatu & Kecak dance

Käytiin edellisviikon perjantaina katsomassa Uluwatun temppeliä, sekä siellä esitettävää Kecak -tanssia.

Kecak on balilainen, yleensä miesten esittämä dramaattinen tanssiesitys. Siinä noin sata osallistujaa istuu ja välillä seisoo ringissä joikuen ja laulaen. Ringin keskellä näytellään otteita Ramayana-tarinasta. Kecak syntyi 1930-luvulla balilaisen perinteen yhdistyessä länsimaalaiseen draamaohjaukseen

Pura Uluwatu on yksi Balin pyhimmistä temppeleistä ja se sijaitsee aivan saaren eteläkärjessä jyrkällä rantakalliolla. Se on rakennettu sinne siksi, että meressä asuvat demonit saataisiin pidettyä rauhallisina. Balilaiset uskovat että henget ovat jokapuolella, pahat henget metsissä ja autioilla rannoilla, demonit meressä ja hyvät henget vuorilla. Balilaiset laittavat joka päivä myös kotiensa edustalle uhrilahjoja kunnioittaakseen hyviä henkiä ja lepyytelläkseen pahoja. Pyhien temppeleiden lisäksi jokaisessa kylässä on vähintään kolme temppeliä: kylätemppeli, arkitemppeli ja temppeli kuolleille. Jokaisessa balilaisessa kodissa on myös oma pyhäkkönsä. Pieniä pyhäkköjä voi myös nähdä oikeastaan missä vaan. Niitä on risteyksissä, katujen kulmilla, riisipelloilla, rannalla, työpaikoilla ja kotipihoilla. Jopa skoottereissa on monilla paikallisilla uhrilahjoja kiinnitettynä. Pyhäkköjen tarkoituksena on suojella ihmisiä ja eläimiä kaikelta pahalta. Hindukulttuuri täällä eroaa kuitenkin paljon Intian hindusta.

Kecak -tanssi oli mielenkiintoinen kokemus, vaikkakin se oli omaan makuun hieman liikaa turisteille suunnattu. Olisin pitänyt siitä enemmän jos se olisi ollut täysin alkuperäinen. Esityksen lopussa yksi esiintyjistä nauratti katsojia ja esiintyjät tulivat myös katsomoon hyppimään. Oli kuitenkin mielenkiintoista katsoa miten nuoret ja vanhat balilaiset yhdessä esittivät ja saivat musiikillisen esityksen aikaan täysin ilman soittimia. Tarinakin oli mielenkiintoinen ja siinä pysyi perässä, sillä kaikki saivat laput joissa kerrottiin tarinan kulku. Yksi kokemus, jota ei varmasti tule unohtamaan. Lisäksi auringonlaskukin Uluwatussa oli todella kaunis.