Cambodia - Kampot & Kep

Vietin yhden viikonlopun Kampotissa Phnom Penhin jälkeen. Pari ensimmäistä yötä yövyin suomalaisen pitämässä guest housessa joten väkisinkin tuli tutustuttua suomalaisiin, joita ei ole reissun aikana muuten pahemmin näkynyt. Tykkäsin kyllä kaupungista kovasti sillä se sijaitsi joen varrella ja vuoriston vieressä.

Ajettiinkin sunnuntaina Esan kanssa vuorelle ja melko alkuvaiheessa matkaa meillä meinasi leiakta mopo kiinni joten pysähdyttiin hetkeksi katsomaan maisemia ja odottelemaan että kone vähän jäähtyy. Päästiin kuin päästiin kuitenkin ylös asti ja mentiin kasinolle syömään. Sillä aikaa alkoi sataa ihan kaatamalla ja jumituttiin pariksi tunniksi sisälle istumaan. Oltaisiin haluttu käydä katsomassa vanhaa hylättyä kasinoa mutta ei sillä ilmalla oikein viitsinyt lähteä enää mihinkään sillä vaikka sade lopulta loppui niin koko vuoren huippu oli sumussa ja tuuli oli aivan älyttömän voimakas. Matkalla olevat maisemat olivat kuitenkin hienot ja oli kiva nähdä koko kaupunki ylhäältä päin.

Käytiin myös jokiristeilyllä jonka lopussa näki tulikärpäsiä. Ei meinattu ensin nähdä niitä ollenkaan mutta kyllä niitä siellä puussa oli muutamia. Kuvaa niistä ei valitettavasti ollenkaan saanut.

Koko Kampotissa viettämäni ajan oli hieman sateinen ilma mutta ei se oikeastaan haitannut yhtään.

Yhtenä päivänä vuokrasin skootterin ja ajoin puolen tunnin matkan rantakaupunki Kepiin. Ajelin pitkin kaupunkia ja maaseutua ja kävin yhdellä temppelillä joka näytti hieman autioituneelta. Tämän jälkeen söin ekan kunnon katuruoan pienestä kojusta. Ei ollut suoraan sanottuna hajuakaan mitä ruoassa oli sillä kukaan ei puhunut sanaakaan englantia. Jonkinnäköinen nuudelikeitto kaikennäköisillä lihanpaloilla. Tai en tiedä oliko ne edes lihaa... Halusin katsoa myös auringonlaskun rannalla, mutta suurimman osan ajasta oli liian pilvistä sille. Hiukan aikaa taivas oli kuitenkin ihanan värinen.

Kampotissa käytiin yhdessä tietyssä ravintolassa usein aamiaisella ja siellä oli aivan hellyyttävä paikallinen pikkupoika joka halusi tulla aina minun syliin istumaan. Kun lähdin sieltä pois niin häneltä pääsi melkein itku. Olisi varmaan pitänyt kaapata se vaan mukaan matkaan..

Yasmin tämä patsaskuva on ihan sinua varten otettu :)

Oikein kunnon hippiauto

Cambodia - Phnom Penh

Siem Reapin jälkeen oli aika siirtyä Kambodzan pääkaupunkiin, Phnom Penhiin. Vietin Phnom Penhissä muutaman päivän, pääasiallisena tavoitteena käydä Killing Fields ja 21-vankilamuseo läpi. Ensimmäisenä päivänä lähdin kiertelemään kaupunkia ja tarkoituksenani oli käydä läheisessä Pagodassa. Kun pääsin pagodan luo, alkoi kuitenkin sataa kaatamalla ja hyppäsinkin läheisen tuktukin kyytiin suojaan sateelta. Sain samalla sovittua seuraavalle päivälle kuljetuksen molempiin haluamiini kohteisiin.

Keskiviikkona lähdimmekin kymmenen aikoihin kohti Killing Fieldsejä. Killing Fieldsit ovat Kambodzan Khmer Rougen aikaisia joukkohautausmaita. Näitä on ollut ympäri maata noin 20 000 kappaletta joissauhreja on ollut yli 1 300 000. Tunnetuin näistä on Phnom Penhin lähettyvillä sijaitseva Choeung Ek josta on löytynyt 8 895 ruumista. Vierailu Choeung Ekissä oli erittäin mielenkiintoinen mutta myös raskas henkisesti. Sisäänpääsymaksun hintaan kuului myös kuulokkeet ja ääniraita jossa selitettiin paikan historiasta. Koko alue oli varustettu numerokyltein, joten oli helppo suunnistaa oikeaan paikkaan ja kuunnella oikea nauhoite. Nauhoitteita oli yhteensä 19 (+17 extranauhoitusta) ja paikan kiertämisessä menikin reilusti aikaa, sillä kuuntelin myös ylimääräiset nauhoitukset.

Maassa näkyi osissakohdin edelleen esimerkiksi hampaita, mikä oli hieman järkyttävää huomata. Suurin osa ruumiista on tietenkin kerätty pois, mutta osa on siellä edelleen. Luita, vaatteita ja tappovälineitä oli kerätty lasibokseihin ympäri matkaa ja näistä kerrottiin audiokierroksella. Oli suoraansanottuna ihan hirveää kuunnella että esimerkiksi pienet lapset tapettiin niin että heidän päätään hakattiin puuta vasten. Siellä oli yksi tietty puu jonka luona lapset teloitettiin ja sinne oli kertynyt monen ihmisen rukousnauhoja. 

"The judicial process of the Khmer Rouge regime, for minor or political crimes, began with a warning from the Angkar, the government of Cambodia under the regime. People receiving more than two warnings were sent for "re-education," which meant near-certain death. People were often encouraged to confess to Angkar their "pre-revolutionary lifestyles and crimes" (which usually included some kind of free-market activity; having had contact with a foreign source, such as a U.S. missionary, international relief or government agency; or contact with any foreigner or with the outside world at all), being told that Angkar would forgive them and "wipe the slate clean." This meant being taken away to a place such as Tuol Sleng or Choeung Ek for torture and/or execution.

The executed were buried in mass graves. In order to save ammunition, the executions were often carried out using poison, spades or sharpened bamboo sticks. In some cases the children and infants of adult victims were killed by having their heads bashed against the trunks of Chankiri trees, and then were thrown into the pits alongside their parents. The rationale was "to stop them growing up and taking revenge for their parents' deaths."

Some victims were required to dig their own graves; their weakness often meant that they were unable to dig very deep. The soldiers who carried out the executions were mostly young men or women from peasant families."  Lähde wikipedia

Choeung Ekissä on myös 17-kerroksinen muistomerkki joka on koottu uhrien kalloista. Kallot on merkitty tietyn värisillä tarroilla, joten vierailijat pystyvät identifioimaan minkä ikäinen uhri on ollut, miten hänet on tapettu ja kumpaa sukupuolta hän on.

Killing Fieldsin jälkeen suuntasin ohti Tuol Sleng Genocide Museota, eli entiseltä nimeltään S-21 -vankilaa. 1975-1979 vankilassa oli yhteensä noin 17 000 vankia. Vankeina oli muun muassa sotilaita, lääkäreitä, hallituksen jäseniä, munkkeja ja työläisiä, joista suurin osa oli entiseltä Lon Nol -alueelta. Kun vangit tuotiin vankilaan, tuli heidän kertoa tarkka kuvaus koko elämästään syntymästä siihen hetkeen. Vankeja kuulusteltiin ja kidutettiin jatkuvasti, ja suurin osa vangeista päätyikin jollekkin joukkohautausmaista tapettavaksi. Yleensä vangilta kuulusteltiin myös tiedot hänen sukulaisistaan ja heidät tuotiin kuulusteltavaksi S-21 -vankilaan, minkä jälkeen kaikki teloitettiin joukkohautausmaalla. Vankeina oli myös muutamia ulkomaalaisia, joista yksikään ei selvinnyt hengissä. 

Vankilassa oli myös mielenkiintoinen näyttely, mikä kertoi Angkorin vallan ajan pakkoavioliitoista. Kun Angkor oli vallassa, päätti hän usein parit jotka menevät naimisiin. Naiselle tai miehelle vain ilmoitettiin että Angkor on valinnut sinulle puolison ja tätä käskyä tuli noudattaa. Angkorin kätyrit vahtivat että avioparin elämä sujuu ja että he esimerkiksi harrastavat seksiä. Parin tuli näyttää tulevan toimeen vaikka monesti avioliitossa oli väkivaltaa. Yksi haastatelluista naisista esimerkiksi kertoi että kun hän kieltäytyi kaikesta seksuaalisesta toiminnasta hänelle määrätyn aviomiehen kanssa, määräsi Angkor hänet "koulutettavaksi" jolloin kaksi Angkorin kätyriä vahti kun hänen aviomiehensä raiskasi hänet usesaan otteeseen.

Kävin myös katsomassa muutamaa temppeliä Phnom Penhissä.

Cambodia - Siem Reap / Sotamuseo ja Angkor Wat

Päätettiin käydä tapaamani suomalaisen kanssa katsastamassa Siem Reapin sotamuseo. Sotamuseossa oli nähtävillä sodan aikaisia tankkeja, helikoptereita ja lennokkeja, sekä kaikenäköisiä ammuksia ja miinoja. Lyöttäydyttiin yhden pienen porukan jatkoksi ja kuunneltiin kun opas kertoi siitä millaista sodassa oli ja miten sen vaikutukset näkyvät edelleenkin yhteiskunnassa. Sodassa olivat mukana pienet lapsetkin. Lapsien sietokykyä testattiin sillä, ettei lapsi saanut itkeä kun häntä satutettiin. Jos lapsi itki, oli se liian heikko sotatantereelle. Kambodza on vasta vähän aikaa sitten saatu melko tyhjäksi miinoista, mutta syrjäisemmillä seuduilla niitä saattaa edelleen olla. Täällä järjestettiin suuret miinanpuhdistusoperaatiot, joissa muunmuassa prinsessa Dianakin oli mukana. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä kuvia lapsisotilaista ja sodan aikaisista oloista. Museon jälkeen käytiin testaamassa meksikolainen ravintola, mikä oli jees muttei kyllä vetänyt vertoja Balin Taco Casalle (sitä ei pysty mikään voittamaan..). 

Samana iltana buukkasin yhdeltä hostellin edessä oleskelevilta tuk tuk kuskeilta angkor wat kierroksen. Halusin päästä heti seuraavana päivänä katsomaan auringonlaskua mutta hänellä oli jo sille päivälle asiakkaita joten sovittiin että menen heidän kanssaan ja hinnaksi tulisi vain 8 dollaria. Hän sanoi noutavansa minut kolmelta aamuyöllä jotta ehdimme ajoissa. Puoli kolmen aikaan tuli kuitenkin aamulla jo viestiä että missä olen vaikka olimme sopineet että kello kolme nähdään. Äkkiä kamat kasaan ja menoksi. No siinä kävi tietenkin sitten niin että odotettiin reilusti yli puoli tuntia kiinalaista pariskuntaa. Siihen aikaan yöstä en olisikaan halunnut sitä puolta tuntia nukkua. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä sain lipun ostettua ja siitä jatkettiin kohti ensimmäistä temppeliä, Angkor Watia jossa oli tarkoitus katsoa auringonnousua. Kun päästiin perille, kuski halusi jutella hetken ja sanoi ettei kiinalainen pariskunta ollut tyytyväinen kun olin tulut mukaan, sillä he olivat varanneet yksityiskierroksen. Onpa kumma… Onneksi hän hankki minulle uuden kyydin ja pahoitteli kovasti, minua se ei oikeastaan muuten yhtään haitannut mutta hinta nousi kahdeksasta viiteentoista. Oliisin voinut varmasti siitäkin tinkiä mutten yksinkertaisesti jaksanut. 

Kiertelin temppeleitä kahteen asti päivällä minkä jälkeen en jaksanut enää kävellä metriäkään paahtavassa helteessä. Ostin vain yhden päivän lipun vaikka olisi ollut viikonkin sisäänpääsylippuja. Arvelin jo etukäteen etten kuitenkaan jaksa montaa päivää kiertää temppeleitä vaikka ne olisivat kuinka hienoja.

Patsailta katkottiin ennen päitä ja käsiä ja kuljetettiin muualle koska ne olivat kaikista arvokkaimpia osia

Kuvaajapoika pakotti ottamaan tälläisen perinteisen turistikuvan