Vietnam

Kuala Lumpurin jälkeen suunnattiin kohti Vietnamissa sijaitsevaa Ho Chi Minhiä aka Saigonia. Ennakko-odotukset oli jo suuret, sillä oltiin monelta kuultu että Vietnam on ihan mahtava paikka. Ensimmäisenä päivänä käytiin kiertelemässä hotellin lähialueita ja illalla suunnattiin katsomaan kaupunkia SkyBar -rooftopille. Oli kyllä kaunista kun kaupungin valot loistivat tummaa taivasta vasten. Ainiin ja keskustelimme puistossa paikallisten opiskelijoiden kanssa varmaan pari tuntia. He tulevat vapaa-ajallaan puistoihin keskustelemaan turistien kanssa, jotta oppisivat paremmin englantia. Aika omistautunutta opiskelua!

Ho Chi Minh yöllä

Ho Chi Minh päivällä

Ho Chi Minh yöllä

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin Lauran ja  Yassun kanssa kohti Vietnamin sodan aikaisia Cu Chi -tunneleita. Historiallisista asioista tulee kyllä heti paljon mielenkiintoisempia kun pääsee itse paikanpäälle näkemään sodan jälkiä ja vaikutuksia. Päästiin itsekkin ryömimään tunneleissa, joita oli suurennettu 30 prosenttia. Hyvä kun niihin silti mahtui! Vaikea kuvitella miten paikalliset ovat pystyneet elämään tunnelistossa jopa vuosia päästen vain välillä ulos. Saimme nähdä myös ansoja, joita oli tehty vihollisia varten. Ilmeisesti alueella on edelleen ansoja ja koloja joihin saattaa pudota jos ei tunne maastoa. Siksi ilman opasta ei alueella saanut kulkea. Matkan varrella kävimme myös pajalla, jossa sodan aikaisien myrkyllisten kaasujen vaikutuksista vammautuneet ihmiset tekivät keramiikkatöitä. Kauhea ajatella, miten edelleen syntyvillä lapsilla saattaa olla sodan takia vammoja kehityksessä. Samalla reissulla kävimme Cao Dai temppelissä. Cao Dain perustana on synkretismi, eli kaikkien uskontojen uskotaan olevan yhtä. Temppelissä tämä näkyi kolmena tornina joista tuli esille kiinalanen temppeli, moskeija ja kristillinen kirkko. Joka puolelle oli maalattu silmiä, jotka kuvastavat Jumalaa. Näimme myös heidän rukoushetkensä joka oli ihan mielenkiintoista katsottavaa. Reissun jälkeen palasimme hotellille ja nappasimme viimeisenä saapuneen Nooran mukaamme. Kävimme kävelemässä ympäriinsä keskustaa. Saigonissa rakennukset olivat sekoitus Ranskan siirtomaa-ajan koristeellisista ja sodan jälkeisistä rakennuksista. Osa taloista oli vain yhden huoneen levyisiä, vähän niinkuin legopalikoita olisi laitettu vierekkäin ja päällekkäin. Vietnamissa oli ihanaa se, että paikalliset kokoontuivat keskustan kadulle ja puistoihin yhdessä. Nähtiin mahtavia rullaluisteluesityksiä ja tanssiesityksiä muunmuassa. Aamuisin puistossa oli paljon paikallisia kuntoilemassa ja meditoimassa, sekä harjoittelemassa esimerkiksi karatea. Niin siistiä!

Torstaina otimme jo perinteeksi muodostuneen bussikierroksen ympäri kaupunkia. Kävimme sotamuseossa, entisen presidentin asunnossa, ChinaTownissa, Notre Dame -kirkolla ja suurella Ban Thanh marketilla, josta löytyikin piraattituotteita mielin määrin. Etenkin sotamuseo oli ajatuksia herättävä kokemus. Tuli oikein paha olo kun katsoi kuvia sodan uhreista.. Kävimme kierroksen jälkeen juna-asemalla ostamassa liput perjantaille. Sinne pääsy ei sujunut ihan mutkitta, sillä taksikuski ei ymmärtänyt lainkaan englantia. Yritimme näyttää jopa junan kuvia, mutta jouduimme turvautumaan paikallisten apuun. Vietnamissa ei tosiaan englannin osaaminen ollut kovinkaan hyvää. Illalla kävimme kaupungin korkeimmassa rakennuksessa katsomassa näkymiä, jotka olivat kyllä taas todella hienot. Kaupungissa oli kymmeniä rooftop-ravintoloita, joista näkyi koko kaupungin ylle. Ei huono bisnesidea, vetää kyllä turisteja paikalle!

Kuuluisa Napalmityttö -taulu

Perjantai-aamulla lähdimme kuuden aikaan junalla kohti Mui Ne -hiekkadyynejä. Matka kesti 4 tuntia, joten onneksi juna oli hyväkuntoinen ja kunnollinen. Juna-asemalta ajoimme vielä taksilla parikymmentä minuuttia rantakaupunkiin. Sieltä otimme Jeep-kierroksen neljäksi tunniksi. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ranta ja meri! Ja kaupunki vaikutti todella kauniilta, siellä olisi voinut viettää hieman kauemminkin aikaa. Kierroksella kävimme punaisella hietikolla, valkoisella hietikolla, sekä Fairy Streamilla joka muistutti hieman Grand Canyonia. Matkan varrella pysähdyimme kalastajakylän reunalle, josta näkyi satoja erikokoisia värikkäitä veneitä vedessä. Niin ihana maisema, että sitä olisi voinut katsella tuntikausia. Vuokrattiin valkoisella aavikolla Nooran kanssa mönkijä, jolla pisteltiin menemään. Oli kyllä siisti kokemus! Ja satuttiin kohteisiin juuri oikeaan aikaan, sillä siellä ei ollut muita turisteja. Kierroksen jälkeen lähdimme makuubussilla takaisin kohti Saigonia. Vietnamissa makuubussit olivat yleisiä, Suomessa niitä ei varmaankaan ole turvallisuussyistä :D Tämä päiväreissu oli kyllä yksi elämäni parhaista kokemuksista!

Vietnam oli kyllä sellainen paikka johon mielelläni menisin vielä uudestaan. Mielenkiintoiset lähihistorian tapahtumat, monimuotoinen luonto ja ylipäätään mielenkiintoinen kulttuuri.

White Sands

Mönkijä-ajelulla

Red Sands

Fairy Stream