Here we are, finally

Lentokentältä

Huhhuh mikä matka. Voi vaan sanoa, että ei kyllä tee ihan heti mieli matkustaa lentäen täältä mihinkään.. :D melkein 30 tuntia matkustamista, kaksi välilaskua ja kolme lentoa ottaa melko koville. Varsinkin kun koneessa sai nukuttua korkeintaan muutaman tunnin yhteensä oli väsymys perille päästäessä melko suuri. Saavuimme Balille keskiviikkona noin kolmen aikaan paikallista aikaa.

Yksi kämppiksistämme, Maro, oli saapunut meitä vastaan lentokentälle ja viisumi- sekä laukkutarkastusten jälkeen näimme hänet vihdoin. Oli mukava nähdä vihdoin oikeasti ihminen, jonka kanssa oli jutellut tähän mennessä vain puhelimen välityksellä. Hänen paras ystävänsä saapui samaan aikaan lentokentälle joten otimme hänet myös mukaamme. Otimme kaksi taksia ja lähdimme kohti väliaikaista villaamme. Matka sujui hyvin, vaikkei kuskikaan oikein näyttänyt tietävän minne olemme menossa. Pääsimme perille kuitenkin nopeasti.

Perillä meitä sitten odottikin oikein mukava yllätys - sähköt olivat koko villasta poikki. Meille vakuuteltiin sähköjen palaavan pian, mutta indonesialaisten aikakäsitys on HIEMAN erilainen kuin koto-Suomessa. Villassa, jonka alunperin vuokrasimme on jokaiselle omat huoneet, mutta väliaikaisessa asunnossa joudumme jakamaan huoneet. Asun siis viiden päivän ajan Lauran kanssa samassa huoneessa. Villa on todella siisti ja ihana, joten ei kyllä ole valittamista. Huonepalvelukin pelaa, sillä siivooja käy joka päivä vaihtamassa pyyhkeet ja tuomassa mm. juomavettä. ;)

Kun saimme laukut huoneisiin, menimme istuskelemaan altaan vieressä olevalle istuskelualueelle. Päätimme tilata ruokaa, mutta loppuenlopuksi se ei onnistunutkaan sillä respan puhelin ei toiminut sähkökatkoksen takia. Pojat kävivät hakemassa kaupasta sipsejä ja oreoita (NAM!), joilla pärjäsimmekin sitten loppu-illan kynttilän valossa istuskellen. Menimme tyttöjen kanssa aikaisin (noin 9 aikaan) nukkumaan, sillä olimme todella poikki matkustamisesta. Onneksi sähkötkin tulivat vihdoin kuuden tunnin odotuksen jälkeen takaisin, niin saimme ilmastoinnin yöksi päälle.

Aamulla olimme jo huomattavasti pirteämpiä pitkien lentojen jälkeen ja söimme kaikki yhdessä poikien valmistamaa aamupalaa (palvelu kieltämättä pelaa, hah!). Päätimme, että lähdemme vuokraamaan meille skootterit samasta paikasta kuin muut ja sovimme, että liikkeen työntekijät noutavat meidät asunnoltamme. He sanoivat lähtevänsä heti, joten söimme nopeasti loppuun ja pakkasimme tavarat lähtökuntoon. Kuten saimme taas oppia, saarella vallitsee "Bali-time", ja hetki muuttuikin tunnin odotteluksi. Kun kyyti vihdoin saapui, saimme kuulla että hän oli odottanut samannimisellä asunnolla, eri puolella kaupunkia. Well done. Pääsimme perille ja vuokrasimme jokaiselle oman skootterin 600 000 IDR hintaan. Euroissa se on noin 40 euroa. Tankillinen bensaakin maksoi vain 30 000 IDR eli kaksi euroa. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu siis ;)

Tämän jälkeen lähdimme ajamaan letkassa kohti Double Six Beahcia. Ajaminen sujui oikein hyvin näin neljän vuoden skootterittoman tauon jälkeen. Liikenne on tosin hieman erilaista kuin Suomessa ja tarkkaavainen saa olla koko ajan. Jokapuolelta ohitetaan, mutta muut kuljettajat myös päästävät hyvin liikkumaan esimerkiksi risteyksissä. Kuljettajat ovat kohteliaita ja antavat tietä, sekä myös varovat. Pääsimme perille ja levitimme pyyhkeemme rannalle. Ranta oli todella pitkä ja hyväkuntoinen, mutta tänään aallot olivat melko isoja ja rannalla olikin kelta-punainen lippu. Pojat olisivat halunneet surffaamaan, mutta päättivät odottaa tyynempää ilmaa. Olimme rannalla noin neljä tuntia ja jopa minä hai-pelkoinen päädyin mereen uimaan. Vesi oli viileää ja aallot yllättävän voimakkaita. Itsekkin päädyin ajautumaan niiden mukana pienen matkaa. Onneksi päivä oli paikoin pilvinen, joten vältyin palamiselta, huh! Muuten olisi voinut tulla kurja ensimmäinen viikko..

Rannalta lähtiessämme kävimme kaupan kautta ja lähdimme takaisin villalle. Jotenkin minä, Laura ja Noora eksyimme muista ja päädyimme ajelemaan ympäri kaupunkia 1,5 tunnin ajan. Pääsimme kuitenkin vihdoin perille ystävällisten paikallisten ansiosta, jotka neuvoivat meille tietä vaikkei yhteistä kieltä tahtonut löytyäkkään. Perillä otimme kaikki 30 minuutin tai tunnin hieronnat. Teki kyllä kipeille lihaksille kieltämättä hyvää! Tämän jälkeen tilasimme ruokaa suoraan altaalle. Pizza jonka itse otin, maksoi ruhtinaalliset kolme euroa. Loppuillan hengasimme altaalla jutellen ja musiikkia kuunnellen, sekä tietysti Bintangia juoden. ;)

Onhan tämä elämä täällä melko ihanaa, ei voi muuta sanoa.

- Anna

Kuva: Yasmin