Lao Cai & Sapa

Lähdettiin sunnuntai-illalla noin kahdeksan aikaan Hanoista kohti Lao Caita. Oltiin matkustettu jo neljä tuntia bussilla takaisin Hanoihin ja muutama tunti kerettiin välissä hengähtää ennen seuraavaa matkaa. Yöjunassa oli makuuvaunut, joissa aina neljä henkeä per "huone". Saatiin oikein privaattihuone sillä kaksi makuupaikkaa jäi tyhjäksi. Juna oli sisustettu hieman kuin lännen pikajunat puupaneeleineen ja -kalusteineen. Matka kesti noin 8 tuntia ja olimme perillä Lao Caissa kuuden aikaan aamulla. Siitä lähdimme vielä minibussin kyydillä kohti Sapaa. Bussimatka kesti tunnin ja tie oli serpentiinitietä ylös ja alas pitkin vuoristoa. Itse selvisin matkasta kohtuu hyvin mutta välillä teki hieman tiukkaa kun moni samassa bussissa oleva voi pahoin ja oksensi. Kyllä siinä meinasi itselläkin käydä köpelösti. Ei oltu varattu valmiiksi mitään hostellia, mutta samassa bussissa oleva tyttö ehdotti meille heidän varaamaansa hostellia ja päädyimmekin valitsemaan sen. Huoneessa haisi hieman home, mutta plussaa oli että molemmat sängyt oli varustettu hyttysverkoilla. Pohjoisessa oli nimittäin erittäin korkea malariariski ja hyttysiä lentelikin kokoajan ympärillä. Onneksi olimme jo varustautuneet pitkillä vaatteilla ja hyttysmyrkkyäkin suihkuteltiin reilusti ja usein.

Kun päästiin kirjautumaan huoneeseen sisälle, otettiin penet päiväunet jotta jaksamme loppupäivän. Sen jälkeen söimme hostellilla kevätrullia sekä riisiä ja tofukastiketta. Vuokrasimme tämän jälkeen skootterin jolla lähdimme huristelemaan pitkin Sapan teitä. Kiertelimme kolmisen tuntia ympäri riisipeltoja ja kyliä. Tiet olivat välillä hyvässä kunnossa ja välillä pelkkää irtonaista mukulakiveä. Kyllä välillä sai miettiä että mitenköhän tässäkin käy.. Täällä on myös ihan normaalia että teillä pomppivat niin siat, koirat, kanat kuin härätkin. Hieman pelotti ajaa härkien ohi ensimäistä kertaa, eivät meinaan näytä ihan lempeiltä kavereilta nenärenkaineen ja sarvineen. Mutta ne ovat niin tottuneita että ei yksi skootteri niitä hetkauta. Pysähdyttiin myös yhteen kylään juomaan colat. Naiset yrittivät kapata luomuksiaan ja kävi kyllä hieman sääliksi kun olisi tehnyt mieli niitä ostaa kun tietää ettei heille rahaa satele taivaalta. Pieniä lapsia oli myös kaupittelemassa turisteille käsikoruja. Koruja ei kuitenkaan saa heiltä ostaa, sillä lapset eivät suostu menemään kouluun jos saavat rahaa korujen myynnistä. Oli kuitenkin kiva nähdä, että suurin osa lapsista vaikutti tyytyväisiltä elämäänsä ja kaikilla oli sekä vaatteita, että ruokaa.

Maisemat olivat kyllä paljon upeammat kuin mitä kuvista näkyy. Vehreät riisipellot ja niiden taustalla korkeat vuoret ja pienet kylät. Saa kyllä olal tyytyväinen että lähdettiin pitkästä matkasta huolimatta sillä paikka oli aivan upea. Sapan kaupungissa oli hieman ranskalaistyylisiä taloja ja keskellä järvi. Myös kaupunki itsessään oli todella kaunis vaikka ehkä itse enemmän nautinkin kylämaisemista.

Tiistaina mentiin muutaman paikallisen naisen kanssa kapuamaan vuorelle. Matka kesti noin viisi tuntia ja lopussa pysähdyttiin lounaalle vuoren huipulle. Harmitti hieman että koko päivän oli melko sumuista niin ei nähnyt kunnolla maisemia. Oli kuitenkin kiva päästä "viidakkoon" samoilemaan ja kuntoilemaan. Osa poluista oli hyvässä kunnossa, mutta osa oli mutaisia ja liukkaita ja välillä saikin katsoa tarkkaan mihin astuu. Matkan varrella seuraamme liittyi sekä hollantilainen pariskunta, että japanilainen poika. Kävellessä tuli kyllä nähtyä paljon kaikenlaista kasveista eläimiin mm. sikoja, vuohia, härkiä, koiria ja hevosia sekä vihreä tee -viljelmiä, maissia, riisiä, kurpitsoja ja jopa kannabista. Kannabiksen varsista saadaan itseasiassa materiaalia kankaiden tekoon. Oli myös kiva kuulla hieman paikallisten perheistä ja ajatuksista. Toinen oppaistamme oli 40- vuotias nainen jolla on 4 lasta, nuorin vasta 1,5 -vuotias. Toinen taas oli 16 -vuotias tyttö. Heillä oli molemmilla perinteiset tummat asut päällä, mitkä ovat todella kauniita.

Vietnam on ollut kyllä taas ihana kokemus. Kaikki kolme kohdettamme ovat olleet hyvin erilaisia ja kaikissa on riittänyt tekemistä yllinkyllin. Perjantaina aamuyöstä lähdetään kohti seuraavaa kohdettamme, Filippiinejä.

Ha Long Bay

Lauantaina herättiin aamulla kuuden aikaan hostellin aamiaiselle. Seitsemän aikaan meidät haettiin hostellin edestä bussilla ja lähdimme kohti satamaa. Bussissa soikin heti aamusta biletekno, mikä huvitti meitä hieman. Veneretken piti lähteä varttia yli kahdeksan, mutta koska ollaan aasiassa niin aikataulut ei ikinä pidä paikkaansa. Odoteltiin satamassa toista tuntia ja sitten vihdoin päästiin lähtemään. Meitä oli noin parinkymmenen hengen porukka, suurin osa aasialaisia turisteja. Muutama muukin länsimaalainen oli meidän lisäksi joukkoon eksynyt. Vene oli ihana vanhanaikainen puuvene. Voi oikein kuvitella miten entisaikaan on matkustettu sellaisilla veneillä pidempikin matkoja. Matkasimme kohti halong bayta ja koko matkan ajan horisontissa näkyi kivimuodostelmia. Kun päästiin lähemmäs, oli näky aivan mahtava. Toinen toistaan korkeampia kasvuston peittämiä kiviä. Yasmin kertoi myös teoriasta jonka oli nähnyt dokumentissa: on nimittäin olemassa teoria että kaikki maailman vuoret ovat oikeasti muinaisia jättimäisten puiden runkoja jotka ovat kivettyneet tuhansien vuosien kuluessa. Itse uskon enemmänkin että nämä ovat oikeasti kiviä mutta se voi johtua siitä että niin meille on aina pienestä pitäen uskoteltu. Who knows mikä on oikeasti totuus.

Ensimmäinen stoppimme oli kajakki/bambuveneajelu. Valittiin kajakki, sillä siinä pääsee itsekkin aktiivisesti tekemään jotain. Homeiset pelastusliivit päälle ja eikun menoksi! Lähdettiin melomaan kohti edessä näkyvää luolaa. Vitsit miten upea näkymä sieltä aukesi. Luolassa oli tippukivimäinen katto ja kun siitä meni läpi, pääsi vuorien keskelle "ympyrään". Oli siistiä nähdä ihan veden pinnalta miltä vuoret näyttävät. Kierrettiin vielä toisen vuoren ympäri. Siellä oli ihana pieni kalastajavene josta paikalliset nostivat verkkoja ylös. Vaikka vesi näyttää kuvissa kauniilta, oli se tosiasiassa yllättävän likaista. Meressä ei ollut aaltoja, joten vesi ei varmaankaan pääse kovin usein vaihtumaan. Noin 45 minuuttia melottiin ympäri vuoria.

Melonnan jälkeen oli lounaan aika. Pöytään tuotiin yhteiseksi kuudelle henkilölle montaa lajia paikallisia ruokia. Oli riisiä, kalaa, kananmunaa, simpukoita, mustekalaa ja monenlaista muuta. Kala oli todella hyvää ja mustekalaakin otin hieman mutta osa vaihtoehdoista jäi kyllä kokeilematta… Lounaan jälkeen mentiin kiertämään luolastoa. Aluksi jouduttiin kiipeämään ainakin tuhat porrasta ja tuntui että sydänkohtaus ei ole kaukana. Ylhäältä tasanteelta oli mahtavat näkymät lahdelle. Parit selfietikkukuvatkin piti tottakai ottaa. Luolasto itsessään oli valtava. Sitä oli valaistu monenvärisillä valoilla. Melkein olisin kyllä itse tykännyt luonnonvalosta enemmän mutta hieno se oli näinkin. On vaikeaa kuvitella miten pelkkä vesi ja eroosio saa noin hienoja asioita aikaan.

Luolastolta jatkettiin matkaa ti top saarelle. Saarella oli uimaranta, mikä oli täynnä aasialaisia. Itse käytiin kastamassa vain varpaat vaikka hieno ranta olikin ja päädyttiin katselemaan näkymiä. Ylipäätään koko matkalla oli ihana katsella veneen kannelta maisemia ja nauttia hiljaisuudesta. Maisemat olivat aivan mahtavat. Ei sitä Suomessa ollessa osaa kuvitella että sellaisia olisi edes olemassakaan.

Retken jälkeen käytiin hotellilla laittamassa muutamat kuvat instagramiin ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Monenkymmenen minuutin etsimisen jälkeen päädyttiin paikalliseen kojuun missä syötiin fried noodle with vegetables. Täällä muuten kalat säilytetään aina elävinä altaissa siihen asti että ne valmistetaan. Varmasti kyllä ihan hyvä tapa pitää ne mahdollsiimman tuoreina mutta itse en kyllä syty sille että saan itse valita altaasta kalan ja se tapetaan ja valmistetaan siinä. Kävisi sääliksi sitä valitsemaani kalaa :D

Ollaan aika tiuhaan tahtiin käyty läpi kaikkia mahdollisia paikkoja ja välillä kyllä väsyttääkin sen mukaisesti. Nyt taas kohti seuravaa kohdetta, Vietnamin pohjoisosassa sjaitsevaa Sapa vuoristoa.

Käytävällä lisäpenkit jotta kaikki mahtuvat

From Hà Nôi to Bãi Cháy

Eilen, torstaina aloitettiin aamu odottelemalla paikallisia "oppaitamme" kirkon luona. Kirkolla alkoi jokin messu sillä torvisoittokunta soitti ja marssi kirkon eteen. Tämän jälkeen pappi puhui vietnamiksi joten emme oikeen tienneet mistä oli kyse. Kun oppaamme saapuivat, lähdimme taksilla kohti Temple of Literaturea. Siellä käppäilimme muutaman tunnin oppaidemme selittäessä paikan historiasta. Sai kyllä paljon enemmän irti kohteesta kuin jos olisimme kahdestaan siellä käyneet. Temple pf literature on rakennettu 1070 -luvulla. Se toimi myös aikoinaan kouluna rikkaille ja tämän jälkeen koko kansalle. Nykyisin vietnamilaiset käyvät temppelissä rukoilemassa onnea opintoihinsa. Siellä käyvät siis kaikki uskosta riippumatta sillä temppeli ei ole mihinkään uskontoon sidottu. Temppelikierroksen jälkeen lähdimme takaisin hostellille.

Hetken levättyämme lähdimme Ann Hanoi nimiselle hotellille. Hotellilla oli rooftop-allas jossa vietimmekin koko loppuiltapäivän. WellnesClubin päiväjäsenyys maksoi noin 7 euroa ja tämä sisälsi altaan käytön, höyrysaunat, jacuzzin ja kuntosalin. Kelpasi kyllä sieltä katsella maisemia ja nukkua päiväunet aurinkovarjon alla. Illalla suuntasimme vielä nightmarketille syömään. Siellä riittikin tungosta ja hulinaa riittämiin. Illalla vielä etsimme hieman tietoa seuraavasta kohteestamme.

Tänään aamulla pakkasimme tavaramme kasaan ja lähdimme überilla kohti My Dinh-bussiasemaa. Sieltä paikallisen tytön avustuksella kolmen euron bussiliput ja kohti Bãi Cháyta. Olin aivan varma että halpa paikallisbussi on pieni ja tunkkainen. Näin jo silmissäni miten bussi kulkee pieniä kuoppaisia teitä ja muilla on kanahäkkejä sylissään joista sulatvain lentelevät ympäriinsä.

Totuus olikin täysin eri sillä bussi oli kuin Suomen kaukoliikenteen bussit. Hyvät nahkapenkit, toimiva ilmastointi ja tietkin olivat hyvässä kunnossa. Töötti soi kyllä enemmän kuin laki sallii. Kuskikin oli mukava ja yritti meille selittää kuinka kauan bussi on taukopaikalla pysähdyksissä vaikkei englantia osannutkaan. Neljä tuntia ja yksi pysähdys myöhemmin saavuimme pääteasemallemme ja otimme taksin kohti hostellia. Hostelli on todella moderni ja siisti, ihana perheyrityksen omistama paikka. Hostellilta käytiin syömässä ja vähän kiertelemässä paikkoja. Talot täällä on ihan mahtavan näköisiä ja Yasminin sanoin tulee vähän mieleen Venäjälle rakennetut Olympakylät sillä rakennuksia on älyttömästi (suuri osa ilä kesken) mutta ihmisiä ei niitä täyttämään. Täällä on myös SEAn (kaakkoisaasian) suurin cablecar johon olisi kyllä kiva päästä. Huomiseksi varasimme veneristeilyn jota odotetaan kyllä innolla. Huonompi homma on, että tällä hetkellä (klo 21.25) täällä on trooppinen myrsky joten retken toteutuminen ei ole ihan varmaa. Täytyy toivoa että yön aikana selkenee!

Taloja Bai Chayssa

Hà Nôi

Saavuttiin eilen pitkän matkustamisen jälkeen Hanoihin seitsemän aikaan paikallista aikaa. Täytyy kyllä myöntää että oli täysin unohtunut mielestä kuinka rankkaa on matkustaa yhden vuorokauden ajan. Kolme lentoa ja kaksi välilaskua vie kyllä veronsa. Lentokentältä päätettiin ottaa taksi kohti Hanoin keskustaa. Kun lentokentältä astui ulos, huomasi heti että Aasiassa ollaan. Kuuma ja kostea ilma eikä tarvinnut kuin minuutti olla ulkona niin hiki valui jo. Kyllä sai muuten taas muutamaan otteeseen pidättää hengitystään taksissakin kun kuski otti äkkikäännöksiä ja ohitteli muita ajoneuvoja. Meille tosin siunaantui omasta mielestäni rauhallisenpuoleinen kuski. Siinä kyydissä istuessa taas päiviteltiin sitä miten lapsilla ei ole kypäriä skootterin kyydissä ollessa, kohta siihenkin jo tottuu ja se tuntuu täysin normaalilta.



Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin hostellille. Ulkoapäin melko modernin oloisessa hostellissa meitä oli vastassa erittäin iloinen ja ystävällinen henkilökunta joka kertoi meille käytännön asioista ja ohjasi dormiimme. Dormihuone näytti ensisilmäykseltä hieman armeijan parakilta. 20 hengen huoneessa myös yksityisyyttä on vaikka muille jakaa. Hintalaatusuhteessa ei kyllä mitään valittamista sillä yhdeltä hengeltä yö maksaa vaivaiset 4,5 euroa. Kun kamat oli heitetty sängyille, lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Ensin otettiin kuitenkin parit kuvat suoraan hostellimme etupihalla olevasta kirkosta. Kauas ei tarvinnut kävellä kun jo löydettiin kivanoloinen ruokapaikka josta parilla eurolla otettiinkin kasvisnuudeliannokset. Googleteltiin vielä hieman mitä Hanoissa kannattaa tehdä ja suunnattiin dormiin nukkumaan. Voin kyllä sanoa että sammahdin alta aikayksikön. Alakerran juhlinta kuului puoleenyöhön asti mutta sen jälkeen oli hiljaista. Ja sopivan viileää myös nukkua. Hyvä valinta tehtiin hostellin suhteen.

Tänään aamulla käytiin syömässä hostellin tarjoama aamupala: kananmunia, pannukakkuja, paahtoleipää ja hedelmiä. Ei ollenkaan huono, sillä odotettiin muro/leipävaihtoehtoja kuten usein hostelleissa on tarjolla. Siitä kohti Old Quarterin keskellä olevaa Hoàn Kiê´m järveä. Järven toisessa päässä, keskellä järveä oli Thàp Rúa (Turtle Tower) ja toisessa päässä Jade Island jossa sijaitsi Ngoc Son Temple mikä on rakennettu kunnianosoitukseksi 1200-luvun sotilasjohtaja Tran Hung Daolle. Järvialue oli ihanan vehreää ja siellä oli paljon kukkaistutuksia. Nähtiin jopa pieni babyturtle ja sen emo uiskentelemassa järvessä. :) Kuten HCM:ssäkin viime vuonna, tänäkin vuonna saimme seuraksemme paikallisia opiskelijoita. Täällä on kiva huomata miten aktiivisia opiskelijat ovat englannin opiskelussaan. Myös 8- ja 10 -vuotiaat sisarukset tulivat isänsä turvin kyselemään Suomesta ja harjoittelemaan kielitaitoaan, aika suloista. Sovittiin oppilaiden kanssa että tapaamme huomenna ja menemme yhdessä kiertämään kaupunkia, aikas siistiä!

Pienten päikkäreiden jälkeen käytiin kahvilla. Kuvittelin tilaavani normaalin kahvin mutta sainkin espresson jäillä. Tulihan sekin juotua kun siitä maksettin mutta hieman naama irvistellen, vahvaa kun oli. Sen jälkeen lähdimme kohti paikallista kauppahallia. Matkan varrella käytiin myös vietnamilaisella hierojalla. Kävelimme iltatorin läpi ja katselimme kun paikalliset avasivat kauppojaan. Matkan varrella oli jos jonkinlaista putiikkia ja niissä oli myynnissä tavaraa kattiloista käsilaukkuihin. Myös ruokakojut olivat auki mutta jostain syystä ne eivät meitä houkutelleet. Kuvia voi katsella alempaa. ;) Päädyttiinkin valitsemaan oikein paikallinen ruokailupaikka, nimittäin Dominos.

Eka yhteisselfie Vietnamissa

Niin hyviä tuoreista hedelmistä puristettuja juomia!

 Kylmäketju kunnossa ja hygienia 10+