Taxitour ja muuta mukavaa

Heissulivei!

Lounas rannalla

On taas keretty puuhaamaan jos jonkinnäköistä. Lauantaina ja sunnuntaina kävin taas pitkästä aikaa surffaamassa. Lauantaina aallot olivat hyvät ja surffaaminen sujui todella hyvin. Sunnuntaina olimme Kuta beachillä, jossa aallot olivat todella isot ja voimakkaat, liian suuret ainakin vielä mulle. Ruhjeita ja haavoja tuli jos jonkinnäköisiä kun tuli pyörittyä laudan kanssa aaltojen mukana. Turhautumiseltakaan ei voinut välttyä kun ei meinannut millään sujua. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että vaihdoimme lauantaina pienempään lautaan jonka kanssa tasapaino on vaikeampi saavuttaa. Nyt täytyy taas odotella, josko haavat parantuisi ja pääsisi taas veteen.

Maanantai ja tiistai menivät taas tavallisesti koulussa, käytiin myös Yasminin kanssa hieronnassa, josta maksettiin tällä kertaa 100 000 rp, eli noin 6 euroa. Halvemmallakin löydettiin 60 minuutin hierontoja, mutta päädyttiin tällä kertaa hieman kalliimpaan. Kuultiin myös huhua, että yliopisto ei suostu maksamaan opettajillemme muuta kuin osan heidän palkastaan, joten saa nähdä onko meillä opettajia kohta enää ollenkaan. Keskiviikkona ajettiin ainoalle tunnillemme, jonka jälkeen mentiin Nooran kanssa salille. Kurssilla kuuntelimme kaksi esitystä kahden eri valtion taloudesta. Teemme saksalais-suomalaisessa porukassa esityksen samaiselle kurssille Brunei Darussalamista, rikkaasta öljyvaltiosta. Illaksi meidät oli kutsuttu eräiden suomalaisten villalle, jonne suuntasimme noin kuuden aikaan. Paikalla oli n. 30 suomalaista ja muutama saksalainen sekä thsekki, mikä oli ihan kivaa vaihtelua yleensä saksalaispainoitteiseen porukkaamme. Sieltä jatkoimme syömään italialaiseen ravintolaan Seminyakiin ja katsastamaan La Favela -niminen ravontola/yökerho, Paikka oli aivan ihana, hieman vanhaa aikaa henkivä, tunnelmallinen ja täynnä puisia yksityiskohtia. Päätimme, että varaamme jokin kerta sieltä pöydän. Lähdimme kuitenkin aikaisin nukkumaan, sillä halusimme olla skarppina aamulla.

Allas ravintolan vieressä

Torstai-aamuna lähdimme suomalaisten kesken taxitourille. Vuokrasimme taksin 10 tunniksi ja päätimme kolme eri kohdetta joissa haluaisimme käydä. Koko lysti kustansi meille 700 000 rp, eli noin 11 euroa per nassu. Ensimmäisenä kävimme Pura Taman Ayun -temppelissä. Temppeli oli kaunis ja se sijaitsi puiston keskellä. Nähtiin myös jokin juhlakulkue, jossa paikalliset kulkivat kansallisasuissaan ja soittivat musiikkia. Päivä oli kansallinen juhlapäivä, joten siksi oli järjestetty jokin juhla. Täällä kaikki sertemoniat tulee järjestää tiettyinä päivinä vuodesta. Nähtiinkin matkan varrella monia koristeltuja oven edustoja ja juhla-asuihin pukeutuneita paikallisia. Seremoniat ovat aina myös koko yhteisön juhlia, joihin on ns. "pakko" osallistua. Tämä aiheuttaa paikallisille hieman haasteita, sillä monilla on viidesti viikosta ns päivätyö josta ei voi joustaa ja kuitenkin samanaikaisesti yhteisö odottaa heidän osallistuvan seremonioihin. Temppelin jälkeen suunnattiin Jatiluwih - rice terracelle. Näkymä oli kuin jostain postikortista, vihreät riisipellot tai "terassit" avautuivat tasanteelta ja taustalla näkyi vuoristo. Söimme viereisessä ravintolasta, josta oli kieltämättä kivat lounasmaisemat. Tämän jälkeen lähdettiin vielä kauemmaksi kohti pohjoista, vuorten toiselle puolelle. Tiet olivat todella mutkittelevia ja kapeita ja pariin otteeseen jäätiin kiinni johonkin kuoppaan. Välillä vähän pelotti kun kaahattiin pieniä teitä ja vierestä avautui monenkymmenen metrin pudotus. Hengissä kuitenkin selvittiin!

Noin tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin pysähdyspaikalle, josta lähdettiin kävelemään kohti Git-Git vesiputouksia. Matkalla oli todella hienot maisemat ja oli ihana välillä päästä luonnon keskelle. Hyvää vaihtelua päivittäisille pakokaasuhöyryille, joita joudutaan hengittämään. Vesiputoukset olivat kauniit ja paikallisia lapsia oli leikkimässä vedessä ja roikkumassa köydestä veden päällä. Hetken ihailtuamme palasimme takaisin ja lähdimme kohti kotia. Pysähdyimme Ubudissa ja kävimme hieman kävelemässä Monkey Forestin reunalla. Muutama apiankin nähtiin kauempana, mutta toivottavasti näämme enemmän sitten kun menemme kunnon reissulle sinne. Matka tuntui pitkältä ja hieman ehti huono olokin tulemaan mutkittelevalla reitillä. Kotiin palattuamme menimme Yasminin kanssa syömään meksikolaista ja sitten kotiin nukkumaan.

Tänään ollaan käyty uusimassa skootterien vuokrasopimukset ja suunniteltu mid-breakin matkoja, sekä parin viikon päässä häämöttävää Singaporen lomaa! Varattiin myös Gilin reissu meille tytöille, sekä Idalle joka saapuu sunnuntai-aamuna!! Vaikea kuvitella sitä, että nähdään aamukuudelta Denpasarin lentokentällä kuukauden jälkeen. Ihan hassua.. Tänään illalla on yhdet housewarming-partyt joihin ollaan menossa ja mahdollisesti vielä sieltä kohti Kutan yöelämää. Ja huomenna on meidän kuukausi-anniversary, ollaan asuttu kaikki täällä yhdessä jo KUUKAUSI (paitsi Kristina.). Kyllä aika menee ihan hirveän nopeesti...

Selamat sore! tai koska siellä kello on vasta 13 niin selamat siang!

Nooran kuvaamaa videota taksimatkasta:

Mount Batur

Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan kohti pohjoista. Ajoimme yhdeksän skootterin letkassa hieman yli kaksi tuntia samalla katsellen täysin uusia maisemia kuten kaunista vehreää Ubudia. Saavuimme hieman kahdentoista jälkeen perille varaamaamme majoituspaikkaan järven rannalle. Paikka oli todella kaunis ja majoituimme pieniin bungaloweihin. Maisemat  olivat todella kauniit, vuorten keskellä olevassa laaksosta avautui näkymät vuorille ja järvelle, aivan kuin jostain taulusta. Hetken asettauduttuamme ajoimme takaisin ylös syömään ja katselemaan näkymiä. Paikalliset yrittivät tuputtaa kaikkea myytävää, huomasi että turistien tuoma raha on tärkeää elämisen kannalta. Syötyämme kävimme tankkaamassa, sekä ostamassa ruokaa illaksi ja aamuyöksi. Menimme istuskelemaan järven rannalle, hieman hotellialueemme ulkopuolelle, jossa näimme paikallisen perheen lapsia. Osa meistä pelasi heidän kanssaan jalkapalloa hetken aikaa ja Maro lahjoitti heille tölkin kokista, josta lapset olivat aivan haltioissaan. On mukava päästä välillä kosketuksiin myös paikallisten elämän kanssa. Hengailimme loppuillan ulkona ja menimme nukkumaan kahdeksan aikoihin. Itse en saanut nukuttua kuin ehkä tunnin koko yönä ja herätys soi klo 2.50. Lähdimme ajamaan kohti vuoren juurta ja olimmekin perillä noin 10 minuutin ajomatkan jälkeen. Aluksi ilma tuntui todella viileältä ja ensimmäistä kertaa sai pukea kunnolla vaatteita päälleen.



Mount Batur on 1717m korkea, aktiivinen tulivuori. Se on viimeksi purkautunut vuonna 2000. Se on Balin kolmesta vuoresta helpoin kiivetä. Kiipesimme kaksi tuntia pilkkopimeässä taskulamppujen valon avulla. Meillä oli kolme paikallista opasta, jotka kaikki kiipeävät Baturille noin neljä kertaa viikossa. Aika homma heillä! Matka tuntui välillä erittäin rankalta, varsinkin vähillä yöunilla. Selvisimme kuitenkin kaikki kunnialla huipulle ja näkymät olivat sen arvoiset. Aluksi ilma näytti pilviseltä ja pelkäsimmekin ettemme näkisi lainkaan auringonnousua, mutta onneksi pilvet väistyivät pois tieltämme. Auringonnousun jälkeen kävimme katsomassa kraateria, sekä vuorella asuvia apinoita. Matka alas oli jopa vaikeampi kuin ylös, sillä irtokivet liukuivat jalkojemme alla. Haluaisin vielä kiivetä jollekkin toiselle vuorelle, sillä mielestäni se oli todella kivaa. Tämä oli ensimmäinen hiking-kokemukseni, muttei todellakaan viimeinen!

Paradise, but not for all

Paradise, the island of gods, Balille on monia kauniita nimityksiä. En voi kieltää etteikö saari olisi kaunis, enkä ole vielä nähnyt edes sen parhaimpia puolia kuten Gilin saaria. Paikka on paratiisi reissaajalle ja turistille, mutta kolikon kääntöpuolella ovat paikalliset ihmiset. Matkaajalla on valinnanvaraa niin asuinpaikassa kuin huvituksissakin. Löytyy viiden tähden hotelleita joka lähtöön ja kaikki tuodaan tarjottimella eteen niin haluttaessa.

www.theaustralian.com.au

www.fodors.com

Itse järkytyin kuullessani kuinka suuri vesikriisi Balilla vallitsee. Erityisesti Nusa Duan alueelle rakennetaan suuria luksushotelleja, joiden kustannuksella paikalliset saavat kärsiä. Koska alueella itsessään ei riitä vettä, tuodaan sitä pohjoisesta ja idästä. Tämän takia tietyillä alueilla vettä on saatavilla esimerkiksi aamuneljästä aamukuuteen. Eli siis vain kahden tunnin ajan, Yksi opettajistamme asuu kyseisellä alueella ja kertoi meille tästä. On kamalaa ajatella kuinka paikalliset saavat kärsiä sen kustannuksella, että hotelleihin saadaan hienot puitteet. En osaa edes kuvitella, että joutuisin ajoittamaan suihkun, tiskauksen ja kaiken muun toiminnan kahteen tuntiin joina vettä on saatavilla. Ja se muovipullojen määrä, joka täällä menee roskiin (ja luontoon) päivittäin! Pullojen kierrätysjärjestelmää kun täällä ei tosiaan ole.. Monilla rannoilla huomaa, että merestä huuhtoutuu paljon roskaa rantaan. Ei ole kovin kivaa uida saatika surffata kun muovin palasia kelluu vieressä. En ole vielä itse tätä kokenut, mutta eiköhän sekin ole vielä edessä. :D

https://twitter.com/0ticket4fashion

indosurflife.com

Riisipeltoja ajetaan myös jatkuvasti alas uusien villojen ja talojen tieltä, mikä vaikuttaa paikallisten elinkeinoihin sekä turismiin. Monet myyvät peltonsa sen toivossa, että heistä tulee rikkaita. Tämä vaikuttaa myös muihin viljelijöihin, sillä muiden verot nousevat ja paineet myydä pellot pois nousevat. Myös turismi kärsii tästä, sillä moni tulee Balille ihanien vehreiden riisipeltojen ja jooga-mahdollisuuksien takia.

Rice terraces. picture: www.discover-bali-indonesia.com

Yksi tämän hetken puhutuimmista asioista, erityisesti sosiaalisessa mediassa, on Donald Trumpin tekemä diili Indonesian valtion kanssa. Trump on tehnyt suuren sopimuksen uuden huippuhotellin rakennuttamisesta lähelle Tanah Lot:n temppeliä. Laissa on määritelty kohta, jonka mukaan tietyn matkan päähän temppelistä ei saa rakentaa mitään. Hotelli tulee kuitenkin määritettyä matkaa lähemmäs. Ulkomaalainen ei saa myöskään omistaa maata Balilla, mutta Trump on tässäkin asiassa poikkeus. Kun rahaa löytyy niin kaikki onnistuu. Mielestäni tämä kuitenkin rikkoo rajoja kulttuurillisesti, sekä uskonnollisesti.

Seminyak sunset & pantai Padang Padang

Käytiin sunnuntaina katsomassa Seminyakin rannalla auringonlaskua. Koko ranta oli täynnä paikallisia perheitä. En ole varmaan missään nähnyt niin paljon paikallisia samaan aikaan. Voi olla että silloin oli jokin paikallinen juhla, sillä kaikilla oli eväitä mukana ja he viettivät iltaa perheen kesken. Ranta oli todella täynnä, mutta auringonlasku oli kaunis. Olemme huomanneet, että monet läheisistä rannoista ovat hieman likaisia ja roskaisia, mutta kauniimpia rantoja löytyy etelästä (esimerkiksi Uluwatu ja Padang Padang). Ainiin, löysin myös itselleni täältä kuntosalin, Hammerhead Gym:n. Kävin siellä ensimmäisen kerran lauantaina ja ostin itselleni kolmen kuukauden jäsenyyden. Jossei vaikka ihan kauheasti pääsisi lihomaan tällä reissulla.. Käytiin Nooran kanssa kiertelemässä myös hieman Kutalla, sillä emme ole siellä paljon aikaa viettäneet. Paikka oli melkoinen turistikeskus ja jokapuolella oli toinen toistaan upeampia hotelleja, Maanantaina suuntasimme koulun jälkeen Yasminin kanssa Padang Padang -rannalle. Matka kesti noin 15 minuuttia koululta, eli ei lainkaan hassumpi matka paratiisiin. Paikka oli aivan upea, mutta täynnä turisteja. Nähtiin myös matkan ensimmäiset apinat! Tähän postaukseen laitan taas enemmän kuvia, sillä huomenna täytyy herätä aikaisin matkaamaan. Ajamme noin kolme tuntia pohjoiseen päin ja lauantaina aamuyöstä kiipeämme Mount Baturille katsomaan auringonnousua. Elämä rullailee täällä aikas mukavasti, mutta kyllä välillä on ollut ikävä etenkin kaikkia ihmisiä Suomessa..

Padang Padang:

Löysin täältä kaltaisiani

Aikalailla täydellistä!