Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan kohti pohjoista. Ajoimme yhdeksän skootterin letkassa hieman yli kaksi tuntia samalla katsellen täysin uusia maisemia kuten kaunista vehreää Ubudia. Saavuimme hieman kahdentoista jälkeen perille varaamaamme majoituspaikkaan järven rannalle. Paikka oli todella kaunis ja majoituimme pieniin bungaloweihin. Maisemat olivat todella kauniit, vuorten keskellä olevassa laaksosta avautui näkymät vuorille ja järvelle, aivan kuin jostain taulusta. Hetken asettauduttuamme ajoimme takaisin ylös syömään ja katselemaan näkymiä. Paikalliset yrittivät tuputtaa kaikkea myytävää, huomasi että turistien tuoma raha on tärkeää elämisen kannalta. Syötyämme kävimme tankkaamassa, sekä ostamassa ruokaa illaksi ja aamuyöksi. Menimme istuskelemaan järven rannalle, hieman hotellialueemme ulkopuolelle, jossa näimme paikallisen perheen lapsia. Osa meistä pelasi heidän kanssaan jalkapalloa hetken aikaa ja Maro lahjoitti heille tölkin kokista, josta lapset olivat aivan haltioissaan. On mukava päästä välillä kosketuksiin myös paikallisten elämän kanssa. Hengailimme loppuillan ulkona ja menimme nukkumaan kahdeksan aikoihin. Itse en saanut nukuttua kuin ehkä tunnin koko yönä ja herätys soi klo 2.50. Lähdimme ajamaan kohti vuoren juurta ja olimmekin perillä noin 10 minuutin ajomatkan jälkeen. Aluksi ilma tuntui todella viileältä ja ensimmäistä kertaa sai pukea kunnolla vaatteita päälleen.
Mount Batur on 1717m korkea, aktiivinen tulivuori. Se on viimeksi purkautunut vuonna 2000. Se on Balin kolmesta vuoresta helpoin kiivetä. Kiipesimme kaksi tuntia pilkkopimeässä taskulamppujen valon avulla. Meillä oli kolme paikallista opasta, jotka kaikki kiipeävät Baturille noin neljä kertaa viikossa. Aika homma heillä! Matka tuntui välillä erittäin rankalta, varsinkin vähillä yöunilla. Selvisimme kuitenkin kaikki kunnialla huipulle ja näkymät olivat sen arvoiset. Aluksi ilma näytti pilviseltä ja pelkäsimmekin ettemme näkisi lainkaan auringonnousua, mutta onneksi pilvet väistyivät pois tieltämme. Auringonnousun jälkeen kävimme katsomassa kraateria, sekä vuorella asuvia apinoita. Matka alas oli jopa vaikeampi kuin ylös, sillä irtokivet liukuivat jalkojemme alla. Haluaisin vielä kiivetä jollekkin toiselle vuorelle, sillä mielestäni se oli todella kivaa. Tämä oli ensimmäinen hiking-kokemukseni, muttei todellakaan viimeinen!
Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan kohti pohjoista. Ajoimme yhdeksän skootterin letkassa hieman yli kaksi tuntia samalla katsellen täysin uusia maisemia kuten kaunista vehreää Ubudia. Saavuimme hieman kahdentoista jälkeen perille varaamaamme majoituspaikkaan järven rannalle. Paikka oli todella kaunis ja majoituimme pieniin bungaloweihin. Maisemat olivat todella kauniit, vuorten keskellä olevassa laaksosta avautui näkymät vuorille ja järvelle, aivan kuin jostain taulusta. Hetken asettauduttuamme ajoimme takaisin ylös syömään ja katselemaan näkymiä. Paikalliset yrittivät tuputtaa kaikkea myytävää, huomasi että turistien tuoma raha on tärkeää elämisen kannalta. Syötyämme kävimme tankkaamassa, sekä ostamassa ruokaa illaksi ja aamuyöksi. Menimme istuskelemaan järven rannalle, hieman hotellialueemme ulkopuolelle, jossa näimme paikallisen perheen lapsia. Osa meistä pelasi heidän kanssaan jalkapalloa hetken aikaa ja Maro lahjoitti heille tölkin kokista, josta lapset olivat aivan haltioissaan. On mukava päästä välillä kosketuksiin myös paikallisten elämän kanssa. Hengailimme loppuillan ulkona ja menimme nukkumaan kahdeksan aikoihin. Itse en saanut nukuttua kuin ehkä tunnin koko yönä ja herätys soi klo 2.50. Lähdimme ajamaan kohti vuoren juurta ja olimmekin perillä noin 10 minuutin ajomatkan jälkeen. Aluksi ilma tuntui todella viileältä ja ensimmäistä kertaa sai pukea kunnolla vaatteita päälleen.
Mount Batur on 1717m korkea, aktiivinen tulivuori. Se on viimeksi purkautunut vuonna 2000. Se on Balin kolmesta vuoresta helpoin kiivetä. Kiipesimme kaksi tuntia pilkkopimeässä taskulamppujen valon avulla. Meillä oli kolme paikallista opasta, jotka kaikki kiipeävät Baturille noin neljä kertaa viikossa. Aika homma heillä! Matka tuntui välillä erittäin rankalta, varsinkin vähillä yöunilla. Selvisimme kuitenkin kaikki kunnialla huipulle ja näkymät olivat sen arvoiset. Aluksi ilma näytti pilviseltä ja pelkäsimmekin ettemme näkisi lainkaan auringonnousua, mutta onneksi pilvet väistyivät pois tieltämme. Auringonnousun jälkeen kävimme katsomassa kraateria, sekä vuorella asuvia apinoita. Matka alas oli jopa vaikeampi kuin ylös, sillä irtokivet liukuivat jalkojemme alla. Haluaisin vielä kiivetä jollekkin toiselle vuorelle, sillä mielestäni se oli todella kivaa. Tämä oli ensimmäinen hiking-kokemukseni, muttei todellakaan viimeinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti