Cambodia - Phnom Penh

Siem Reapin jälkeen oli aika siirtyä Kambodzan pääkaupunkiin, Phnom Penhiin. Vietin Phnom Penhissä muutaman päivän, pääasiallisena tavoitteena käydä Killing Fields ja 21-vankilamuseo läpi. Ensimmäisenä päivänä lähdin kiertelemään kaupunkia ja tarkoituksenani oli käydä läheisessä Pagodassa. Kun pääsin pagodan luo, alkoi kuitenkin sataa kaatamalla ja hyppäsinkin läheisen tuktukin kyytiin suojaan sateelta. Sain samalla sovittua seuraavalle päivälle kuljetuksen molempiin haluamiini kohteisiin.

Keskiviikkona lähdimmekin kymmenen aikoihin kohti Killing Fieldsejä. Killing Fieldsit ovat Kambodzan Khmer Rougen aikaisia joukkohautausmaita. Näitä on ollut ympäri maata noin 20 000 kappaletta joissauhreja on ollut yli 1 300 000. Tunnetuin näistä on Phnom Penhin lähettyvillä sijaitseva Choeung Ek josta on löytynyt 8 895 ruumista. Vierailu Choeung Ekissä oli erittäin mielenkiintoinen mutta myös raskas henkisesti. Sisäänpääsymaksun hintaan kuului myös kuulokkeet ja ääniraita jossa selitettiin paikan historiasta. Koko alue oli varustettu numerokyltein, joten oli helppo suunnistaa oikeaan paikkaan ja kuunnella oikea nauhoite. Nauhoitteita oli yhteensä 19 (+17 extranauhoitusta) ja paikan kiertämisessä menikin reilusti aikaa, sillä kuuntelin myös ylimääräiset nauhoitukset.

Maassa näkyi osissakohdin edelleen esimerkiksi hampaita, mikä oli hieman järkyttävää huomata. Suurin osa ruumiista on tietenkin kerätty pois, mutta osa on siellä edelleen. Luita, vaatteita ja tappovälineitä oli kerätty lasibokseihin ympäri matkaa ja näistä kerrottiin audiokierroksella. Oli suoraansanottuna ihan hirveää kuunnella että esimerkiksi pienet lapset tapettiin niin että heidän päätään hakattiin puuta vasten. Siellä oli yksi tietty puu jonka luona lapset teloitettiin ja sinne oli kertynyt monen ihmisen rukousnauhoja. 

"The judicial process of the Khmer Rouge regime, for minor or political crimes, began with a warning from the Angkar, the government of Cambodia under the regime. People receiving more than two warnings were sent for "re-education," which meant near-certain death. People were often encouraged to confess to Angkar their "pre-revolutionary lifestyles and crimes" (which usually included some kind of free-market activity; having had contact with a foreign source, such as a U.S. missionary, international relief or government agency; or contact with any foreigner or with the outside world at all), being told that Angkar would forgive them and "wipe the slate clean." This meant being taken away to a place such as Tuol Sleng or Choeung Ek for torture and/or execution.

The executed were buried in mass graves. In order to save ammunition, the executions were often carried out using poison, spades or sharpened bamboo sticks. In some cases the children and infants of adult victims were killed by having their heads bashed against the trunks of Chankiri trees, and then were thrown into the pits alongside their parents. The rationale was "to stop them growing up and taking revenge for their parents' deaths."

Some victims were required to dig their own graves; their weakness often meant that they were unable to dig very deep. The soldiers who carried out the executions were mostly young men or women from peasant families."  Lähde wikipedia

Choeung Ekissä on myös 17-kerroksinen muistomerkki joka on koottu uhrien kalloista. Kallot on merkitty tietyn värisillä tarroilla, joten vierailijat pystyvät identifioimaan minkä ikäinen uhri on ollut, miten hänet on tapettu ja kumpaa sukupuolta hän on.

Killing Fieldsin jälkeen suuntasin ohti Tuol Sleng Genocide Museota, eli entiseltä nimeltään S-21 -vankilaa. 1975-1979 vankilassa oli yhteensä noin 17 000 vankia. Vankeina oli muun muassa sotilaita, lääkäreitä, hallituksen jäseniä, munkkeja ja työläisiä, joista suurin osa oli entiseltä Lon Nol -alueelta. Kun vangit tuotiin vankilaan, tuli heidän kertoa tarkka kuvaus koko elämästään syntymästä siihen hetkeen. Vankeja kuulusteltiin ja kidutettiin jatkuvasti, ja suurin osa vangeista päätyikin jollekkin joukkohautausmaista tapettavaksi. Yleensä vangilta kuulusteltiin myös tiedot hänen sukulaisistaan ja heidät tuotiin kuulusteltavaksi S-21 -vankilaan, minkä jälkeen kaikki teloitettiin joukkohautausmaalla. Vankeina oli myös muutamia ulkomaalaisia, joista yksikään ei selvinnyt hengissä. 

Vankilassa oli myös mielenkiintoinen näyttely, mikä kertoi Angkorin vallan ajan pakkoavioliitoista. Kun Angkor oli vallassa, päätti hän usein parit jotka menevät naimisiin. Naiselle tai miehelle vain ilmoitettiin että Angkor on valinnut sinulle puolison ja tätä käskyä tuli noudattaa. Angkorin kätyrit vahtivat että avioparin elämä sujuu ja että he esimerkiksi harrastavat seksiä. Parin tuli näyttää tulevan toimeen vaikka monesti avioliitossa oli väkivaltaa. Yksi haastatelluista naisista esimerkiksi kertoi että kun hän kieltäytyi kaikesta seksuaalisesta toiminnasta hänelle määrätyn aviomiehen kanssa, määräsi Angkor hänet "koulutettavaksi" jolloin kaksi Angkorin kätyriä vahti kun hänen aviomiehensä raiskasi hänet usesaan otteeseen.

Kävin myös katsomassa muutamaa temppeliä Phnom Penhissä.