Kun saavuimme Balille, otimme pimeän taksin lentokentältä villaan, jotka ovat täällä melko turvallisia. On oikeita takseja(varustettuna Blue Bird Group tarroilla) sekä samannäköisiä pimeitä takseja ilman tarroja ja mittaria, sekä paikallisia jotka ajavat pääasiassa valkoisilla tila-autoilla. Valkoinen pimeä taksi on ainakin omien kokemusten mukaan ollut ok, kunhan muistaa sopia hinnan etukäteen sekä aina tinkiä. Ollaan myös alettu käyttää paljon uberia ja mytaksi sovellusta, joita ei Suomessa olekkaan. Kaikkien kuskien tiedot löytyvät ja hinta on ainakin puolet pienempi kuin taksissa muuten olisi.
Liikenne on vasemmanpuoleinen ja suurin osa ihmisistä ajaa skoottereilla, jotka pörräävät autojen ympärillä ja pujottelevat joka välistä ja tien reunoista. Täällä autot ovat yleensä uusia tila-autoja, mopoja ja kuorma-autoja on kaikennäköisiä. Ihmiset ajavat ilman kypärää, kolme päällä, koira jalkatilas, vauva tai pieni lapsi sylissä ja vähän miten nyt saa mahtumaan. Isoilla teillä näkee enemmän ihmisiä kypärät päässä ja myös hengityssuojat naamalla. Ilmansaasteita on paljon ja välillä joutuu pidättämään hengitystä kun ajaa palavien riisipeltojen tai roskakasojen ohi. Niin, roskat ja muovipullot hävitetään polttamalla. Seuraavana hankitana onkin bandana-huivi suojaamaan saasteilta. Ruuhka-ajat liikenteessä tuntuu olevan vähän koko ajan ja joka päivä; riippuu missä päin ajelee.
Skootterien tankkausasema. |
Mekin ollaan muutamassa viikossa opittu ajelemaan paikalliseen tyyliin.. Väistelemme autoja, skoottereita, kuorma-autoja, ohitamme sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Skoottereillä pääsee jopa 80 km/h. Ruuhkissa pujottelemme autojen ohitse aivan risteyksien kärkeen.
Kolareiltakaan ei olla säästytty. Muutama päivä skootterien vuokraamisen jälkeen, Laura ajoi skootterilla liikkuvaa ruokakärryä päin väistäessään toista skootteria ja sai palovammoja kuumasta vedestä. Viereinen taksi vei hänet heti lähimpään lääkäriin ja Lauran haavat hoidettiin ja laitettiin siteet käteen ja jalkaan. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin. Myös muita vaihtareita meidän koulusta on joutunut skootterikolareihin, mutta kolareita pystyy välttämään omalla varovaisuudella. Noorallakin lähti kerran hiekkakasan päällä skootterin takarengas alta, kun painoi kevyesti jarrua ja skootteri kaatui siihen. Kerran lähdettiin rannalta ja jostain syystä Yasminin skootterin rengas oli tyhjä. Ajoimme rauhassa lähimpään korjaamoon ja matka jatkui taas normaalisti. Nicolaksella puhkesi rengas isolla tiellä Sunset Roadilla, mutta sekin saatiin nopeasti korjattua lähimmällä korjaamolla. Itsellänikin rengas puhkesi kahteen otteeseen ja myös yhden kolarin ajoin taksin kanssa mutta siitä selvittiin vain säikähdyksellä ja pienillä venähdyksillä.
Kutalla skoottereita parkissa. |
Poliiseilla on täällä omia toimistoja, pieniä koppeja tienristeyksissä, josta he valvovat liikennettä. Poliisit usein pysäyttävät länsimaalaisia, koska niiltä on helpompi periä sakkomaksuja. He voivat pysäyttää ilman sen kummempaa syytä ja vaatia rahaa, sillä ne menevät heidän omaan taskuunsa. Poliisi voi vaatia 10 euroa tai enemmän, mutta olemalla ystävällinen ja puhumalla indonesian kieltä voi tilanteesta päästä vähemmälläkin. Tässä kahdessa viikossa ketään ei ole toistaiseksi joutunut poliisin pysäyttämäksi. Indonesian ajokorttejahan ei meillä ole, joten siitä voi kyllä saada sakkoja, ellei poliisi usko " ajokortin olevan kotona". Hieman erilainen systeemi kuin koti-Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti