Nyt on ollut kauheasti kaikkea puuhattavaa kun on ollut vieras Suomesta joten on kirjoittaminenkin jäänyt vähän vähemmälle.. Koitan kompensoida ja kirjoittaa kaiken kahden viikon ajalta seuraavina päivinä! Käytiin viime viikolla Balin itäpuolella, Lombokin vieressä sijaitsevilla Gilin saarilla. Saaria on kolme, Trawangan, Air ja Meno. Suurin saari Trawangan on kolme kilometriä pitkä ja kaksi leveä, mistä voikin päätellä että saaret ovat todella pieniä. Trawangan tunnetaan Balin bilesaarena, kun taas hiljaisemmat Meno ja Air ovat etenkin häämatkalaisten ja pariskuntien suosiossa. Lähdimme keskiviikkona noin klo. 10 kohti Balin itäosassa sijaitsevaa Sanuria. Matka kesti älyttömän kauan ja kiersimme varmaan viidessä paikassa hakemassa muita matkalaisia. Etenkin pienessä krapulassa matka olisi saanut olla lyhyempikin.. Sanurista lähdimme speedboatilla kohti Gili Airia. Maksoimme edestakaisesta matkasta, sekä taksikuljetuksista 450 000 Rp per nassu, eli noin 30 euroa. Ei paha hinta, sillä joissain paikoissa edestakaisista matkoista saa maksaa jopa 900 000 Rp. Matka veneellä kesti noin puolitoista tuntia ja loppumatkasta pääsimme veneen katolle istumaan, mikä oli tosi jees.
Saavuimme Airille noin kolmen aikoihin ja kävelimme etsimään hostellia tai homestay-majoitusta. Satamassa vesi oli ihan kirkasta ja nähtiin pohjaan asti, aivan upean näköistä jo heti ensisilmäyksellä. Emme varanneet neljän päivän matkallemme mitään majoituksia etukäteen. Löysimmekin melko pian homestayn, josta maksoimme 100 000 Rp./yö/hlö. (n. 6€). Majoituimme kahden hengen bungaloweissa ja majoitukseen kuului myös aamiainen. Lähdimme hetken oleiltuamme etsimään illallispaikkaa, joka löytyikin rannalta. Katsoimme siellä auringonlaskun ja söimme paikallista ruokaa. Saari oli ihanan hiljainen ja mikä parasta, ei yhtään skootteria tai autoa! Suuri ero verrattuna jokapäiväiseen pakokaasujen täyttämään liikenteeseen Balilla. Kiertelimme hetken saarta mutta menimme melko aikaisin nukkumaan. Aamulla vuokrasimme pyörät ja pyöräilimme koko saaren ympäri. Air on ympärysmitaltaan noin 5 kilometriä. Matka kesti ehkä noin tunnin, sillä tiet olivat välillä pelkkää hiekkaa, jossa ei todellakaan pystynyt polkemaan. Löysimme aivan ihania rantoja, kuin suoraan postikortista. Pysähdyimme matkanvarrella juomaan raikkaat sitruunamehut, mikä teki kaiken kuumuuden keskellä kyllä terää! Pyöräilyn jälkeen haimme tavaramme ja kävelimme rannalle makoilemaan ja odottamaan neljältä lähtevää pikavenettä kohti Trawangania. Söimme rannalla lounaaksi Mie Gorengit. Ruoka oli tähän mennessä tulisinta syömääni, mutta todella hyvää!
Olimme päättäneet jo ennen reissua että yövymme Airilla yhden yön ja Trawanganilla kolme, mutta jälkikäteen ajateltuna olisin voinut yöpyä rauhallisemmalla Airilla vaikka kaksikin yötä. Yksi mieleenpainunut asia oli jokaisen ravintolan edessä olevat kyltit, joissa mainostettiin Magic Mushrooms, eli sieniä. Sienet ovat olleet vasta vuoden alusta laittomia, eikä poliiseja pahemmin Gileillä näkynyt. Tämän takia varmaan niitä avoimesti mainostettiinkin..
 |
| sunset |
 |
| Illallista rannalla |
 |
| Käytiin kuuntelemassa livebändiä |
 |
| Tähän mennessä tulisin Mie Goreng! |
Saavuimme Airille noin kolmen aikoihin ja kävelimme etsimään hostellia tai homestay-majoitusta. Satamassa vesi oli ihan kirkasta ja nähtiin pohjaan asti, aivan upean näköistä jo heti ensisilmäyksellä. Emme varanneet neljän päivän matkallemme mitään majoituksia etukäteen. Löysimmekin melko pian homestayn, josta maksoimme 100 000 Rp./yö/hlö. (n. 6€). Majoituimme kahden hengen bungaloweissa ja majoitukseen kuului myös aamiainen. Lähdimme hetken oleiltuamme etsimään illallispaikkaa, joka löytyikin rannalta. Katsoimme siellä auringonlaskun ja söimme paikallista ruokaa. Saari oli ihanan hiljainen ja mikä parasta, ei yhtään skootteria tai autoa! Suuri ero verrattuna jokapäiväiseen pakokaasujen täyttämään liikenteeseen Balilla. Kiertelimme hetken saarta mutta menimme melko aikaisin nukkumaan. Aamulla vuokrasimme pyörät ja pyöräilimme koko saaren ympäri. Air on ympärysmitaltaan noin 5 kilometriä. Matka kesti ehkä noin tunnin, sillä tiet olivat välillä pelkkää hiekkaa, jossa ei todellakaan pystynyt polkemaan. Löysimme aivan ihania rantoja, kuin suoraan postikortista. Pysähdyimme matkanvarrella juomaan raikkaat sitruunamehut, mikä teki kaiken kuumuuden keskellä kyllä terää! Pyöräilyn jälkeen haimme tavaramme ja kävelimme rannalle makoilemaan ja odottamaan neljältä lähtevää pikavenettä kohti Trawangania. Söimme rannalla lounaaksi Mie Gorengit. Ruoka oli tähän mennessä tulisinta syömääni, mutta todella hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti