Gili Trawangan

evakuointiohjeet tsunamin iskiessä

Airin jälkeen suunnattiin hieman kiireisemmälle Trawanganille. Yllättävän hiljaista saarella oli verrattuna siihen mitä oltiin etukäteen kuultu. Saavuimme perille hieman neljän jälkeen ja lähdimme etsimään majoituspaikkaa, Suuntasimme satamasta suoraan edessä olevalle kadulle, ajatuksena päästä toiselle puolelle saarta johon aurinko laskee. Matka ei mennyt ihan kuin elokuvissa ja tarvoimme pisin metsikköä varmaan ainakin tunnin ajan. Matkalla törmäsimme muunmuassa laumoihin lehmiä ja kaatopaikkaan jossa poltettiin roskia. Muutaman kirosanan, sekä naurun jälkeen löysimme kuitenkin paikallisen pojan, joka näytti meille tien Gilinta homestay -nimiseen paikkaan. Päätimme jäädä sinne, sillä olimme väsyneitä ja paikka näytti kelvolliselta. Näytimme siltä että olemme vaeltaneet sademetsän läpi, tarponeet mudassa ja vihdoin monen viikon jälkeen saapuneet asutuksen keskelle. Ei ihme ettei meitä haluttu hienoimpiin asumuksiin. :D

Gilintassa oli kuusi bungalowia, sekä pieni "respa". Majoitus maksoi 150 000Rp. (10€) yhdeltä henkilöltä per yö. Aamiainenkin oli oikein hyvä, valitsimme munakasta ja hedelmiä, sekä appelsiinimehua. Paikan omisti perhe, jonka tytär ja poika työskentelivät siellä päivittäin. He ilmeisesti jopa nukkuivat respan tiskin takana, sillä yhtenä iltana tulimme myöhään takaisin ja perheen poika makasi tiskin takana ja heräsi tuloomme. Hieman kävi välillä heitä sääliksi.

Respan poitsu

Vuokraan kuului myös polkupyörät, joilla pääsimme hyvin kulkemaan. En ole varmaan ikinä ajanut niin huonolla pyörällä. Suurimmassa osassa renkaat olivat aina puoliksi tyhjät, yhdessä ei pysynyt tanko paikallaan ja satulat olivat niin alhaalla, että ainakin mulla oli melkein polvet suussa. Otin itselleni hieman Jopon tyyppisen oranssin pienen pyörän, sillä siinä oli renkaat parhaassa kunnossa. Aiheutin kaikissa huvitusta, sillä polvet sojottivat sivuille kun pyöräilin ja hiukset vivahtivat pyörän sävyyn. Olokin oli kuin 10 -vuotiaalla pojalla, tai apinalla. Pyöräilimme kohti rantaa ja kävimme syömässä oikein mukavassa paikassa. Pyöräiltiin hieman pisin katua ja katseltiin millainen meno saarella on. Muiden mennessä nukkumaan jäätiin hetkeksi vielä Idan kanssa erääseen kuppilaan istuskelemaan. Käytiin jokaisena iltana jossain katsomassa menoa, mutta päädyttiin aina menemään aikaisin nukkumaan. Auringossa olo, sekä etenkin snorklaus oli yllättävän rankkaa ja oltiin aina ihan poikki.

Perjantai-aamulla lähdettiin 10 aikoihin snorklausreissulle. Kirjoitan siitä vielä erillisen postauksen. Reissu oli oikein onnistunut ja palasimme hieman kolmen jälkeen takaisin Trawanganille. Lauantaina pyöräilimme ehkä noin puolikkaan saaren ympäri ja saavuimmekin loppuenlopuksi alueelle, jossa oli paljon hotelleja ja resortteja. Ostimme 100 000Rp (6€) lipun Beach Loungeen. Ideana oli, että ostamme tuolla summalla ruokaa/juomaa ja saamme sunbedit, sekä altaan ja rannan käyttöömme. Ei hassumpi diili, sillä summalla saimme juuri sopivasti lounaan ja kaksi 1,5l vesipulloa.

Sunnuntaina pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme lähellä satamaa olevalle rannalle ottamaan viimeisetkin auringonsäteet talteen. Matkalla satamaan bongasin kilpikonnien pelastuskeskuksen, johon menimme katsomaan pieniä vauvakilppareita. Niin suloisia ja hellyyttäviä! Täällä kerätään kilpikonnan munia ja kasvatetaan altaissa poikaset niin isoiksi, että ne pärjäävät meressä. Tällä pyritään säilyttämään kilpikonnakantaa.

Reissu oli kokonaisuudessaan todella onnistunut ja suosittelen kyllä kaikille täällä päin matkustaville reissua Gileille. Itse pidin ehkä enemmän Airista, mutta kyllä Trawangankin oli näkemisen arvoinen. En ehkä luokittelisi saaria Balin bilesaariksi, mutta se voi myös johtua siitä ettei nyt ole sesonki ja turisteja on hieman vähemmän. Huumeiden käyttö ehkä tosin on hieman vapaampaa, mutta en sanoisi että se vaikeaa Balillakaan on.. Monia kokemuksia rikkaampana lähdettiin taas kohti arkea.

Käytiin myös katsomassa suositulla rannalla auringonlaskua ja saatiin mahtavia kuvia sieltä!